sunnuntai 11. toukokuuta 2014

PK-seminaari ja Ykä-pohdintaa

Ykän kohtalo on vielä vähän niin ja näin; suurimman osan aikaa sillä menee ihan hyvin, mutta välillä kipuilee selvästi. Viime viikolla fyssarilla holsku käyttäytyi tosi nätisti, se tykkää fysioterapeutista tosi paljon ja antaa käsitellä itseään hyvin. Se myös ilmaisee selkeästi, jos siihen sattuu, eikä esimerkiksi yritä heti purra. Lanneranka ei ollut enää niin herkkä kuin viimeksi, mutta toisen jalan asentotuntoaistissa oli vähän muutoksia huonompaan. Pahin kipukohta oli kuitenkin rintarangassa, jonka koskemiseen se on viime aikoina kyllä reagoinutkin. Siellä saattaa olla jotain yllätyksiä. Aikaisemmilla kerroilla Ykä on saanut laserhoitoa vain lannerankaan, nyt sai koko selkään. 21. pvä mennään Viikkiin neurologille, jossa toivottavasti selviää jotain - voi olla, että otetaan uudet röntgenit (aiemmat elokuulta 2013, niissä näkyy kahden lannerangan nikaman välinen tiiviys) tai sitten varataan aika magneettikuvauksiin. Sen jälkeen taas fyssarille tsekkaamaan tilanne, ja ehkä vähän intensiivisempi laserhoitokuuri. Riippuu nyt vähän siitä, mikä tuomio on. Olen aika varma siitä, että selkää ei lähdetä leikkaamaan, oli siellä sitten mitä tahansa - koen että näin aktiiviselle koiralle olisi todella ikävää joutua kestämään se ja siihen liittyvät varomiset ja lepolomat. Mutta aika näyttää, koetan olla maalaamatta piruja seinille.

Eilen Ykä pääsi vähän pönttöilemään kentälle, kun oltiin koko päivä Mäntsälässä PK-seminaarissa. Holskuhan oli aivan sikamaisen iloinen tajutessaan, mihin on tultu. Tehtiin todella löysin rantein vähän liikkeitä enkä vaatinut mitään kunnollista, ja seuruutusta tein kummallakin puolella sekä jalkojen välissä. En heitellyt lelua ja Ykä sai muutenkin voitettua lelun todella vähällä vetämisellä. Poika oli aivan onnensa kukkuloilla, teki hienon paikkamakuun ja oli hyvänä häiriökoirana muille treenaajille. Lisäksi oli IHANAA kun paikalla oli monta Ykän lempi-ihmistä. Kaikki oli ylipäätään tosi ihanaa, myös yksi minibullipentu jota en antanut mennä moikkaamaan vaikka Ykä olikin menossa sinne tosi hyväntahtoisena.


OMA
Ja koska Ykä saikkuilee, ollaan ahkerasti jatkettu treenejä Oman kanssa - se oli myös mulla treenikoirana PK-semmassa. Sepä oli myös aika fiksu elikko, ja kaikessa innoissaan mukana. Kai se on pakko mennä tokokisoihinkin tuon kanssa, ei auta. Vaikeana juttuna oli täyskäännös oikealle juostessa, sitä hinkattiin jonkin verran ja alkoi parin kiekan jälkeen sujua ihan hyvin. Luoksetulossa piti jostain syystä hypätä täysiä mua päin, heittää voltti ja vasta sitten tulla perusasentoon...


Ruutua tehtiin pitkältä matkalta. Tämä oli aika uusi juttu, Omalla ei oikein aivosolut kohdanneet toisiaan aluksi, mutta oppihan se kuitenkin sitten, että tötsien välissä on alusta jolla on MAKKARAA.

Liikkeestä maahanmeno sujuu hyvin, liikkeestä seisomisessa minun pitää olla todella tarkkana etten yhtään käskyn aikana edes vilkaise koiraa. Palatessakin pitää katsella taivaalle ja mennä todella rennosti. ALO-luokan hyppyä tehtiin myös paljon, sitä on treenattu aiemmin aika vähän. Saatiin vinkkejä sille miten koira tajuaisi mennä esteen takana seisomaan oikeaan kohtaan, ja hinkkauksen jälkeen alkoi sujua äärimmäisen hyvin. Oma kestää myös toistoja hirveän hienosti, toisaalta se nyt vaikka juoksee Kiinaan ja takaisin jos se saa nakkia palkaksi. Onni on ahne koira.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti