Selkäkuvausten tulokset ja muuta sepostusta

Niinhän siinä kävi, että Ykän oudolle käytökselle saatiin viimein syy. Selkä kuvattiin viikko sitten keskiviikkona ja sieltä paljastui 6. ja 7. nikaman välillä oleva ahtauma, jonka takia hermot ovat pinteessä ja lihakset siitä kohtaa aivan juntturassa. Selkä kuvattiin viimeksi 2010, silloin se oli terve. Tämmöinen tyypillinen aktiivisen urheilukoiran vamma, jota lähdettiin nyt alustavasti parantelemaan rimadylillä. Kohtapuoliin pitäisi varata aika fysioterapeutille, jonka kanssa jutellaan jatkosta ja liikutustavoista, jotka rasittaisivat selkää mahdollisimman vähän. Vetohommat jäävät nyt kertalaakista kokonaan pois kuvioista, mikä on vähän harmi kun ne lähtivät viime talvena niin hyvin käyntiin. Noh, holsku saa sitten juoksennella vapaana häiriköimässä töitä tekeviä. Samoin pallonheittelyt ja riekutusleikit ovat ainakin toistaiseksi pannassa. VOI1:stä tavoitellaan ehkä sitten taas ensi vuonna.

Ykä selkeästi tajuaa itsekin nyt olevansa kipeä, kun se rimadylin saatuaan on paljon enemmän oma itsensä ja vaikutuksen hiivuttua apaattisempi ja helpommin muille rähisevä.  Ja varmasti sekin on helpottunut siitä, että nyt omistajat tietävät, miksi se käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Noin yleisesti ottaen Ykä on siis paljon parempaan päin nyt, kun se saa kipulääkettä kuuriluontoisesti. Toko jää tauolle ja jatketaan niitä hommia sitten talven tullen hallissa. Hakua on vielä pari kertaa jäljellä joskus tämän kuun loppupuoliskolla, muuten koetetaan ryhdistäytyä omatoimisessa reenailussa ja onhan meillä se agihallikin sunnuntai-iltaisin. Siellä tosin ovat nyt käyneet pelkät sheltit. Nyt kun pellotkin on vihdoin viimein niitetty, ollaan käytetty hurttia sänkipeltoilemassa ja muutamaan otteeseen ollaan ajettu Sipoon metsiin rälläämään. On ihanaa katsella, kun Ykä ja Vea juoksevat kuin päättömät kanat pitkin maita ja mantuja - metsälenkit ovat täydellistä stressinpurkua itsekullekin.

HAKU

Viime torstaina, selkätulosten jälkeisenä päivänä, käytiin hakuilemassa kerran käytetyssä maastossa. Tällä kertaa maastoa tallottiin 100m x 150m. Päätin jo aluksi, että näytöille lähetettäessä en roiku liinassa jotta selälle ei tulisi ylenmääräistä rasitusta. Aloituspiste oli 500m autoilta ja Ykä oli vuorossa ensimmäisenä. Intoa siinä oli kuin pienessä kylässä, kun tätä matkaa kuljettiin... treeninä tällä kertaa oli ukot molemmissa etukulmissa + yksi ukko jossain kohtaa maastoa kohdassa, jota en etukäteen tiennyt.

Ensimmäinen maalimies oikeasta etukulmasta, koira haki hienosti ja näytti hienosti.
Toinen maalimies vasemmalta etukulmasta, lähetin Ykän ihan päin persettä vähän viistosti rataa eteenpäin (???) ja sinnehän se sit meni. Työskenteli rataa taaksepäin ja löysi maalimiehen kuitenkin.

Sitten lähdinkin koemaisesti kulkemaan keskilinjaa ja miettimään, mistä kohtaa laittaisin Ykän menemään seuraavaksi. Olin jo lähettämässä koiraa vasemmalle, kun kouluttaja sanoi Ykän jo käyneen siinä kohtaa (koska aiemmin lähetin sen väärässä kulmassa) ja että kannattaisi mennä vielä eteenpäin. Tein työtä käskettyä ja lähetin Ykän vähän pidemmältä. Koira eteni hyvin, hetkeksi jäi jotain loiskimaan alueen laidalla olevaan lätäkköön joten kutsuin takaisin. Siitä samantien oikealle, jonne kohosi jyrkkä kallio. Kävelin keskilinjaa eteenpäin koko ajan oikealle tähyillen. Hetkeen ei kuulunut mitään ääntä, joten kutsuin Ykän takaisin ja laitoin vasemmalle. Oli kai käynyt haistelemassa vanhaa piiloa... vasemmalla työskenteli rataa taaksepäin eikä siellä ukkoja ollut, mutta oikeasta takakulmasta löytyi kolmas maalimies ja sekös se ihanaa olikin!

TOKO

Tokossa keskitytään käsipalkkaukseen, koska Ykällä on kokeissa tapana muuttua laamaksi kun palkkaa ei tipu. Ja maanantain treeneissä se teki juuri niin. Kehut ja taputukset eivät sitä juuri inspiroineet, ja se teki pyydetyt liikkeet tahmaisesti ja muualle katsellen. Kuten kokeissa. Luoksetulon pysäytyksiä ei olisi halunnut tehdä ollenkaan. Liikkeestä seisomisessa valui aina istumaan. Koiran piti joka tapauksessa tehdä mitä käskettiin, vaikkei kuinka huvittaisi. Noutoliikkeet nostattivat Ykän taas ihan uusiin sfääreihin, ja ne se teki todella pätevästi. Sen jälkeen vire kesti hetken, ennen kuin Ykä tajusi etten aio antaa sille palloa ja laamamoodi palasi. Loppuun tehtiin ruutu, jossa odotti PALLO. Ykä lähti ruutuun hippulat vinkuen, pallon kohdalla huusin "SEIS" (pariinkin otteeseen...) ja kun Ykä lätsähti maahan pureskelemaan ihanaa palkkaansa, menin sen luokse.

Tänään otin mukaan harvan namipalkkauksen, eli eritoten noissa kärsineissä liikkeissä (seisomiset) Ykä sai välillä nakkia. Tämä nostatti Ykää sopivasti ja tätä konstia jatketaan. Seuraamisessa sai taas komentaa olemaan kiljumatta, kun pallonodotusvire alkoi nousta. Lopussa taas ruutu, jossa pallon luo pysähtymisestä vapautus. Ykäpä jäi pallon kanssa ruutuun makaamaan. :-----D

Ykä ei ole oikein varma mitä mieltä on Main rakkaudenosoituksista

T haastoi minut laittamaan kesäisiä kuvia, siihen haasteeseen vastaan seuraavassa entryssä!